Tuuletusta ja valohoitoa

Nautin tänään akateemisesta vapaudesta, kaamosta edeltävästä valohoidosta ja ajatusten tuulettamisesta ulkoilemalla valoisaan aikaan ja siirtämällä työpäivän iltaan. Koitimme rymytä lumisessa louhikossa niin pitkälle että avomeri näkyisi. Ei näkynyt. Eksyneitä lampaita kyllä näkyi.



Akateemista vapautta tarvitaan akateemisen pikkumaisuuden vastapainoksi. Kaikkia ei selvästi kiinnosta miten tehdään hyvää tiedettä (yhteisvoimin, olisiko mitään???) vaan kenellä on etuoikeus mihinkin aineistoon. Tavallaan on ymmärrettävää että jos on tehnyt paljon töitä niin haluaa itse saada kunnian työnsä hedelmistä. Kaikille on kuitenkin ihan selvää kenellä on etuajo-oikeus mihinkin numeroihin ja niiden yhteinen käyttäminen parantaisi tekemämme tieteen tasoa. Minkä ihmeen takia on niin hankalaa keskustella yhteistyöstä ja pitää työn tulosta tärkeimpänä - eikä omaa etua? (tarkennus: en ole liemessä työkavereideni kanssa, vaan havainnoin tutkijaympäristöä)