Kaikenlaista...

... sitä katsotaan sponsoroinnin arvoiseksi. Niinkuin osallistumistani nisäkäskongressiin Argentiinassa elokuussa. Tuli sitten semmoinenkin tilanne vastaan että pitää tutustua Euroopan ulkopuolella olevaan maailmaan. Phuu. Ja lennellä mannerten väliä. Epäilyttävää toimintaa.

Osa ensi kesän palasista alkaa siis loksahdella paikoilleen. Kovin vähän aikaa näyttää jäävän Tromssan ympäristön vuorien kiipeilyyn. Pitää ilmeisesti kivuta työasioiden lomassa niin Alpeille, Andeille ja Itä-Finnmarkin tuntureille sen sijaan. Ehkei ole niin huono asia nähdä uusia (ja vanhoja tuttuja :) vuoria, vaikka ikkunanlautakasvini ja Etelä-Suomessa piipahtamissuunnitelmani siitä varmaan kärsivätkin.

Inspiroiva keskustelu ohjaajani kanssa kulki lähinnä vapaa-ajankäytöllisiä uria: "kannattaa varmaan ottaa sukset mukaan Argentiinaan ja jäädä vähän pitemmäksi aikaa, siellähän on talvi" (omasta mielestäni on hiukkasen höhlää matkustaa etelään hiihtämään - voisi harkita näkevänsä semmoista mitä täällä ei voi nähdä...) . Lopuksi sain kannustavan kommenttin: "mene ja tutki".

Murhemieli. Miska lähti autuaammille kaninjahtimaille. Ja kuitenkin on vaikea etä-murehtia, tyhjyyden huomaa varmaankin todenteolla vasta kun näkee ne paikat missä juhlasekoitus-turkki on kuulunut elämääni. Tällä hetkellä on ehkä loppujanlopuksi enemmän on surku äitiä kuin koiraa.