Rimouski

Kävelytie rannassa. Kuulemma pormestarin ylpeydenaihe. Näkeehän siitä mereen...


Yliopisto, entinen nunnaluostari, jonka ylin kerros paloi keväällä. Kuva on pihalta, asustamme siis aivan yliopiston vieressä.

Punaiset vaahteranlehdet ovat hienoja vastavalossa.

Tämä on unelias pikkukaupunki Saint Lawrencen lahden rannalla. Hyvällä säällä näkee vastarannalle. Lähes joka säällä näkee laivoja matkalla suurille järville. Illalla kaupungin yllä leijuu grilli-usva. Ihmiset ajavat nurmikoita ja naapurin autoa isompia autoja. Ympärillä on kovasti eteläsuomalaisen oloinen maaseutu, hyttysineen. Kylmän talven voi kuitenkin aistia; moottorikelkkareitti -kylttejä, pihoilla lojuvia kelkkoja ja kesäunta viettäviä paksuturkkisia koiria, ja varmaankin lumenluontia silmällä pitäen tehtyjä tieratkaisuja. On omituista kuulla teinien kiroilevan ranskaksi. Ranskankielinen sanavarastoni on sen verran rajoittunut, että kuulostan arvatakseni tyypillisen epäkohteliaalta kaupassa. Lisäksi kohteliaat fraasit eivät oikeen ota tullakseen luonnostaan...

Kävimme ihan lähellä olevassa pienessä Parc du Bic -kansallispuistossa. Täkäläiset ovat kovasti ylpeitä omasta omituisesta olemuksestaan ja erilaisuudestaan, ja tahtovat kutsua kansallispuistoiksi osavaltiopustoja. Sisäänpääsystä pitää maksaa ja poluilla pitää kävellä. Järjestettyihin aktivittetteihin ja infrastruktuuriin ei kuitenkaan ole pakko puuttua. Näimmä hylkeen poikineen.