Sunnuntaina olin lopultakin niin tolpillani että pääsin vaaleanpunaiseen vuorimaisemaan, ja kipusin talven ensimmäinen lumiselle vuorelle jolta sitten piti päästä alaskin sukset jalassa. Haaste hillitä itsensä ja pitää sarvet, hampaat ja kaikenlaiset piikit piilossa, olla olematta suuttumatta sille rakkaalle ihmisparalle joka yritti rauhoitella, rohkaista ja oli ihan liian kiltti äreälle ja kaatuiluun turhautuneelle olemukselleni. Loputtomalta tuntuva haaste oppia laskemaan alas vuoria. Ehkä opettelu-talvien laskeminen pitäisi lopettaa? Kun kuitenkin ihan selvästi se oli paljon helpompaa kuin muutama talvi sitten... Ehkä kuitenkin olen oppinut hiihtämisestä jotain? Ja toivottavasti myös itsehillinän vaikeasta taidosta, toivottavasti olen edistynyt edes hieman siitä kun ensi kertaa sain luistimet jalkaani?Ilta huipentui viimeisellä TIFF - elokuvalla. Lyhytelokuva -paketin ehdoton helmi oli ruotsalainen "Mie haluan kotia". Kaiken muun paisti Tornedalsfinskin unohtaneen vanha nainen tukholmalaisessa vanhainkodissa, missä kukaan ei häntä ymmärtänyt - ja yhtä ulkopuolinen apuhoitajatyttö jotka onnistuivat ystävystymään kaikenlaisten muurien yli.
Ingen kommentarer:
Legg inn en kommentar