... kirjaimellisesti! Askartelen sopulinpapanoita jauheeksi tieteellisen näköisiin koeputkiin.
Miksi ihmeessä? Sopuleita on yleensä aina muutaman vuoden välein kovin runsaasti. Tämä valtaisa pikkujyrsijälauma ruokkii paljon pedonpoikasia ja jyrsii aika tavalla kasvillisuutta - ja on siten eri tärkeä pohjoisen luonnon järjestyksessä. Koska sadan vuoden ahkerasta biologitoiminnasta huolimatta kukaan ei oikein ole onnistunut selittämään ilmiötä tieteelle, jatkamme harjoituksia. Osa arvoituksen avaimista lienee talviajan tapahtumissa, sopuleita kun on perinteisesti päästy tutkimaan 2-4 lumettoman kesäkuukauden aikana. Talvea sopulit viettävät lumenviipymäpaikoissa (=semmoisissa painanteissa joissa on paljon - n. 2-5 metriä -lunta). Leutoina talvina lumen alle kertyy jääkerros ja ruokaa on vähänlaisesti tarjolla. Ja sopuleita on seuraavana vuonna vähän. Ryhmämme yrittää perehtyä sopulien talviekologiaan monin tavoin. Olemme mitannut lumensyvyyttä talvella (vinhaa puuhaa silloin kun lumi on syvää). Olemme laskeneet papanoita ja valokuvanneet jyrsimäjälkiä kasvillisuudessa. Minä koitan selvittää mitä sopulit oikein syövät talvisaikaan. Jospa ne syövätkin kaiken semmoisen mukavan ja hyvänmakuisen sammalen parempiin suihin, ja lopputalvesta on vain pettua jäljellä? Olemme kesällä keränneet ja kuivanneet sopulinpapanoita ahkerasti. Syyskuussa matkustan Ranskaan papanoiden kanssa, jossa asiaan perehtyneet tähtitornin professorit osaavat auttaa selvittämään minkä kasvien geenejä papanoista löytyykään. Sitä ennen ne (papanat, ei professorit...) pitää jauhaa ja laittaa koeputkiin.
Periaatteessa mielenkiintoista. Mutta... Näytteen nr 123 kohdalla on jo iseknyt aikamoinen motivaatiopula. Kokeilen uudella innolla tänään äänikirja korvilla. Jospa trilleri-juoneen keskittyminen saisi unohtamaan työn monotonisuuden?
Ingen kommentarer:
Legg inn en kommentar