Susiturkki

On varmaan aikuistumisen merkki etten enää pelkää pimeässä rappukäytävän kaapissa lymyävää susiturkkia. Anorakkini sai eilen turkista hupunreunaan, vuoden suunnittelun jälkeen - eikä se pelota. Lopulta käytin puolikkaan kandalaista sudenhäntää, kiltisti käyttöä odottaneen supikoiranpuolikkaan sijasta. Tulos oli niin hurja että setä Amundsenkin kalpenisi kateudesta. Toivottavasti tiedossa olevalla uudenvuoden hiihtoretkellä on niin kylmää ja tuulista että otusparan hännällä on jotain funktiota. Suvesta pitää sitten ehkä tehdä outdoor-hipeistä koostuvan tuttavapiirini seassa tundrauskottavuutta luova karvalakki. Sunnuntainen varustehuolto Sanjan kanssa tekee eri hyvää kaikenlaiselle ajatusten selkeyttämiselle.