Suomalaisuutta, suolakurkkua, säpikkäitä ja solboller

Koto-Suomalaisille tiedoksi: maassamme on loistavan tehokkaasti järjestetty ulkomailla asuville äänestysmahdollisuuksia. Postissa tulee kirje joka kertoo että milloin ja missä voit äänestää ja mistä vaaleista on kyse. Ja jos olet onnistunut muuttamaan niin monesti ettei systeemi pysy perässä, voit silti ilmestyä paikalle ihan vaan passin kanssa. Lisäksi pitää vaan muistaa missä kunnassa olet viimeksi ollut kirjoilla. Ei tarvitse lähetellä kaavakkeita kolmeen kertaan jotta voi rekisteröityä jotta voi saada äänestyslipukkeen jotta voi äänestää postitse. Monen muun maan kansalaiset ovat olleet kateellisia.

Löysin Kilpisjärveltä kaupasta oikeita suolakurkkuja ekaa kertaa ikinä. Siis minun oman ei-niinkään objektiivisen mielipiteeni mukaan oikeita. Ei semmoisia missä on etikkaa. Vaan maitohappoon säilöttyjä! Semmoisia mitä äiti tekee mutta jota ei yleensä kaupasta saa. Vaikka... olivat ne jotenkin suolaisemman tai happamamman makuisia kun äidin kurkut.

Sanja vinkkasi ylen nettisivuilta löytyvästä "märät säpikäät" komediasarjasta. Siitä on joku vuosi kun olen viimeksi kuluttanut suomalaista komediaa, joten tämä oli pakko tsekata. Nauroin kippurassa varsinkin kuvauksille helsinkiläisten heimosta. Jos stadilaisten omituisuuksien irviminen on minusta niin hauskaa, on todennäköistä että ne joille vastaavat saamelaiskuvaukset aukeavat parhaiten (eli siis saamelaiset) saavat sarjasta irti vielä paljon enemmän hauskuutta. On kuitenkin vaikeampaa nauraa ihan kunnolla jutuille joista ei oikein tiedä missä menee totuuden ja ylilyönnin välinen raja...

Aurinko paistoi tänä viikonloppuna ekaa kertaa Tromssaan. Storgatanilla tarjoiltiin ohikulkijoille noin 20 m pitkää aurinko-kakkua, yliopistolla tarjoiltiin jo perjantaina solbolleja (="aurinkopullia"). Kaduilla on paljaaseen asfalttiin ulottuvien autonrenkaan urien välissä noin 10-20 cm paksuinen jääpatja. Pyöräily on mielenkiintoista, ladulle ei ole menemistä, eikä tunturissakaan juuri lunta. Nautin siis äänestyspäivästä kaupungissa kaikessa rauhassa, ilman varsinaista retkeilykutinaa jalkapohjissa.