Hesari kertoo että keskiluokan statussymboleja ovat nykyään luomu-ja paikallaine ruoka (tai slowfood...), vanhat (perityt tai kirppareilta jahdatut) huonekalut ja superkaliit (kestävät) merkkivaatteet. Ehkä en ole niin vaihtoehtoinen kuin kuvittelin... Vain kalliit merkkivaatteet eivät oiken täsmää - toisaalta idea kestävistä ja hyvälaatuisista vaatteista täsmää kyllä minuunkin. Kuulunen siis keskiluokan statussymboleja haaliviin ihmisiin? Toisaalta, jos keskiluokkaa halajaa luomuruokaa ja kierrätyshuonekaluja - niin se on kai vain hyvä asia? Jos hesariin on luottamista....
Kaksikymmentä vuotta sitten Etelä-Afrikassa vietettiin ensimmäiset demokraattiset vaalit. Kino Verdenseaterissa juhlistetaan tätä Etelä-Afrikka-elokuvilla. Kävimme katsomassa dokumentin Dear Mandela parin vuoden takaa (http://www.verdensteatret.no/movie/dear-mandela/?org=1). Leffa kertoo uuden sukupolven aktivisteista jotka haastavat maan hallinnon 1994 annetusta lupauksesta: talo kaikille. Kaikilla ei ole taloa (vaikka paljon onkin rakennettu) - ja nykyhallinto on ollut ahkera purkamaan aaltopeltikoteja. Etelä-Afrikassa on nykyään enemmän ihmisiä mielenosoituksissa kuin 20 vuotta sitten. Mutta harvat heistä ovat järjestäytyneet samalla lailla kun dokumentin ryhmä.
Pääsiäisen reilu viikon ahkionvetoretki asiaan kuuluvine lumihangessa telttailuineen piti sisällään muun muassa myrskyä ja aurinkoa, laulujoutsenia!, kiirunoita, ahman jäljet ja kiimaisen ketun ulvomista auringonlaskussa, yöpymisen Suolovuopmin fjellestualla (http://suolovuopmi.no/) ja bussimatkailua lumimyrskyssä. Bussia luotsaava aura-auto juuttui kinokseen, ja jonkun aikaa vaikutti siltä että yövymme bussissa keskellä tunturiylänköä. Kuvia tulossa myöhemmin...
Abonner på:
Legg inn kommentarer (Atom)
Ingen kommentarer:
Legg inn en kommentar