Juhlistin juhannusta pitämällä päivän vapaata, mitä Norjassa ei ei yleisesti harrasteta. Oli vapaapäivään ihan oikeakin syy: pyöräilimme ystäväni Ingeborgin kanssa Tromssasta kyläilemään Harstadiin. Harstad on reilun parinkymmenentuhannen asukkaan kaupunki täältä noin 250km etelään päin. Ihan niin pitkään emme polkeneet, vaan tunneleita ja turhan korkeita vuorisolia vältelläksemme seikkailimme ulkosaariston lautoilla osan matkasta.
Sää suosi, maisemat olivat idyllisiä, ja ensimmäisen leiripaikan lokit ja lampaat äänekkäitä klo 5.30 aamulla. Nokkelasti pohjoisen puoleiselle rannalle leiriytyjiä odotti aamuherätyksen jälkeen ikävä huomio teltaan paahtavasta auringosta. Juotiin aamukahvia ajan kanssa... Matkalla turisti ihmetteli lokinpesintälaatikoita (lokinmunia saa Tromssassakin kaupoista ja kiskoista suurena herkkuna), autioituvia pikkukyliä, jätskikiskojen puutetta (tuntematon käsite tässä maassa, pitää mennä kaupan pakastealtaalle) ja merenrannan elämää.
Pakollinen kolarikin saatiin aikaan. Ingeborg ajoi perääni, onneksi emme törmänneet rallia ajaviin paikallisiin, joille kaikille ei näyttänyt riittävän uskoa vastaantulevaan liikenteeseen. Reippaasti ajelivat ohitsemme vastaantulijan kaistaa mutkissa noin 20m näkyvyydellä... Vallalla oleva salaliittoteoria peräänajon syystä selittää tapahtuman pyöräni vaaleansinisellä houkutusvärillä johon Ingeborgin kelta-vihreä, agressiivisen värinen pyörä päätti reagoida. Hetken aikaa makoilimme kasassa peräämme pysähtyneiden autojen ihasteltavana ja selvitimme onko kaikki luut koossa. Kyllä. Pohjelihakseni ja polveni tosin ottivat osumaa. Onneksi seuraavana päivänä matkaa oli enää 35km ja mukana oli "Superman"-laastari joka sai sitten koristaa kesämekon alta pilkottavaa polvea. Joku tyylittömyys pitää säilyttää.
Harstadiin selvisimme lauantai-iltapäivänä. Samana päivänä alkoi vuotuinen "Festspill"-musiikkitapahtuma, ja saimme kuulemma aivan liian elävän kuvan kaupungista. Löysimme kivan kapakan vanhan puutalon kellarista ja istuimme iltaa aamuun asti sen puutarhassa ystävämme Karolinen ja sekalaisen seurakunnan kanssa. Sunnuntaina nukuttiin pitkään, verryteltiin pyöräilylihaksia ja matkattiin Hurtigbåtenilla takaisin. "Hurtigbåten" on Hurtigruten-firman katamaraani-yhteysalus, jollaisia kulkee yhteysaluksina. Katamaraani-elämystäni himmensi laivalla näytetty futismatsi, jonka katsomiselta oli hankala välttyä. Maisemat ulkopuolella oli kyllä hienoja, pilvet roikkuivat niin alhaalla että vaan alimmat, koivikon kuorruttamat rinteet näkyivät. Sademetsäisen näköistä.
Ingen kommentarer:
Legg inn en kommentar