Akateemiseen hengailuun tottuneelle olemukselleni on todennäköisesti hyvästä tehdä välillä aivotöitä olan takaa. Miksi on niin paljon helpompaa venyttää fyysistä jaksamista ja tehokkuutta kuin psyykkistä? Fyysisiä rajojaan voi työntää niin pitkälle että ihmettelee olisiko syytä joskus kuunnella tarkemmin varoitussignaaleja - kai niillä joku selviytymiselle oleellinen merkitys on. Psyykkisten rajojen työntäminen vaatii selvästi jotain muuta.
Ehkä osaltaan kyse on keskittymisestä - luento valmistuu nopeammin jos osaa keskittyä vain sen tekemiseen. Hankalaa. Jalkalihasten liikuttamiseen ei tarvita keskittymistä vaan kestämistä.
Noin ylejään opettaminen on kyllä opettavaista. Huomaan mitä en ole ymmärtänyt. Löydän uusia näkökulmia työhöni. Opettelen lukemaan ihmisten kasvoilta onko heillä harmainta aavistusta siitä mistä puhun. Ymmärrän miksi aina joskus luennot eivät ole ihan täydellisiä...
Abonner på:
Legg inn kommentarer (Atom)
Ingen kommentarer:
Legg inn en kommentar