Selvisin eilen varsinaisesta verilöylystä. Punnitsimme, nyljimme ja obdusoimme12 tunnissa 43 punakettua. Ketut oli ammuttu kiljuhanhien pesimämenestyksen parantamiseksi Finnmarkista. En tiedä onko se oikein. Mutta ainakin niiden kudoksista suurin osa hyödynnettiin tutkimusta varten. Harkitsin hetken että olisin vienyt kotiin jonkun nahan karvoineen. Edellinen vastaava projekti poronkarvalle päättyi huonosti. Päätin jättää ottamatta ketunhäntää kainaloon tällä erää.
Luulin törmänneeni aikasemmin ällöttäviin asioihin. 9 tunnin jälkeen ilmeisesti haju alkoi heikottaa. Osa ketuista ei vissiin ollut päässyt pakastimeen heti ampumisen jälkeen ja vatsan sisältö oli jatkanut erinäisiä hajoamisprosesseja. Onneksi en koskaan harkinnut eläinlääkäriksi tai lääkäriksi opiskelua. Olen lupautunut mukaan syksyn yhteensä n 7 teurastuksiin. Huh. Ällöttävintä on että kaikkiruokaisten kettujen mahan sisällön hajussa on jotain samaa kun omassa aamuhengityksessä. Rumia sanoja.
Ja ei, tällä ei ole varsinaista tekemistä väikkärini kanssa. Osastomme tutkimuksen kanssa kyllä, mutta mä olen mukana vaan hankkimassa vähän lisäpalkkaa ja uteliaisuudesta. Tiivis kertauskurssi nisäkkkäiden anatomiaan.
Abonner på:
Legg inn kommentarer (Atom)
Ingen kommentarer:
Legg inn en kommentar